Kännykän lataustelakka

Lataan jatkuvasti kännykkää keittiön tasolla. Mikä olisi sen parempi ratkaisu siis, kuin lataustelakka? Netti on pullollaan hienoja toteutuksia, mutten viitsinyt itse panostaa tähän paljoa. Koivuvaneri oli itsestään selvä materiaali. Keittiössä on diy-vanerisia laatikoita ja telakka tuli niiden viereen.

Sahasin 9mm vanerista kaksi kapeampaa ja yhden leveämmän soiron, jotka liimasin yhteen.

 

Porasin ja talttasin johdolle sopivan reiän telakan yläpuolelta.

 

Pohjaan porasin samaan kohtaan isomman reiän, mutta en läpi asti. Tämä siksi, että sain kuumaliiman helpommin pursotettua ja siten johdon pysymään kunnolla kiinni. Johdolle tein uran telakan pohjaan. Ennen johdon liimaamista muotoilin telakkaa hiomakoneella.

Tussasin sinisen johdon yläosan mustaksi ja lakkasin tuotoksen lopuksi kirkkaalla puulakalla. Pohjaan tökkäsin vielä pienet huopatassut. 

Onhan tämä jotenkin juhlallisempi tapa ladata kännykkä :)

Pienet on huvit..

Avainkaappi

Olin tehnyt aiemmin avainkoukuston ja pienen avainkaapin, mutta ne osoittautuivat liian pieniksi alati suureneville avainnipuille. En tätäkään raaskinut ostaa valmiina kaupasta, "koska se on niin helppo tehdä itse". Pikaprojekti tämä olikin.

Päätin tehdä kerralla sen kokoisen kaapin, ettei isompaa ehkä koskaan tarvita. Mitoiksi otin helpot tasaluvut, eli 30cm korkea - 20cm leveä - 8cm syvä.

Höyläsin mäntylaudat sentin paksuisiksi ja sahasin kulmat jiiriin. Liimaa väliin ja puristimet paikoilleen. Annoin kuivua puoli tuntia, jonka aikana sahasin vanerista takaseinän ja tein liimalevyn ovea varten.

Porasin koukuille reiät, joihin pyöritin koukkuruuvit paikoilleen. Sen jälkeen liimasin vanerin reunoistaan rungon sisään. Liimasin myös pienen reunuksen lattiaan, jotta vähemmän käytettävät avaimet ja muuta sälää voi heittää kaapin pohjalle.

Halusin oven etureunan seinärungon tasoon, joten saranat tulivat sitten myös etupuolelle. Harmi, ettei niitä saanut piiloon.

Käsittelin puuosat lakalla, johon sekoitin hieman valkoista maalia.
Tein väliaikaisen vetonupin kalusteruuvista ja saranoiden värisestä pultista.

Oven kiinni pysymisen varmistamiseksi kiinnitin kalustemagneetin oven sisäpuolelle. Otin jämäpalan puuta, johon porasin magneetin menevän reiän ja pyöristin hieman reunoja.

Liimasin magneetin seinään ja vastakappaleen oveen.

Valmista tuli! Kiinnitin kaapin seinään ruuveilla takaseinän läpi.

Voimistelurenkaat

Katselin aikani facebookissa pyörineitä voimistelurenkaiden arvontoja. En tietenkään osallistunut niihin, koska voiton todennäköisyys on lähellä nollaa. Renkaat kuitenkin taloon haluttiin, mutta pidin 30-60e (riippuu mistä ostaa) summaa liian korkeana moisille rinkuloille. Kuten arvata saattaa, päätin tehdä ne itse.

Pieni tuumaustauko ja kurkkaus nettiin.. 25mm on sopiva paksuus renkaille. Virallinen aikuisten koko on 236mm ja lasten 190mm. Lapsethan niissä pääosin roikkuu, joten päätin tehdä 200mm kokoiset renkaat.

Ja tuumasta toimeen. Otin 9mm vaneria, johon piirsin 6 kpl 20cm ympyröitä.

Sahasin vannesahalla suurin piirtein viivojen mukaan.

Liimasin 3 vanerinpalaa yhteen ja pyöräytin hiomakoneella reunat pyöreämmäksi. Nyt mulla oli 2 kpl 27mm paksuja aihioita.

Reunat sain nopeasti ja kätevästi muotoiltua alajyrsimellä.

Porasin reiän, josta aloitin sisäpuolen sahaamisen. (Toinen reikä on turha.)

Alajyrsimellä ajelin renkaat myös sisäpuolelta.

Seuraavana vuorossa oli hiominen.

Muotovalioita näistä ei tullut. Pohjamaalasin renkaat, mutta pintamaalausta ne odottavat edelleen.

Kipaisin hakemassa Kärkkäiseltä mustat liinat (Haklift pikalukkovyö 5m/2kpl, 6€) ja saparokattokoukut (Pisla 537 2kpl, 4€).

Porasin pienet apureiät terassin kattokannattimiin ja väänsin koukut paikalleen. Valmista tuli!

Tein toiset renkaat kokeeksi sorvaamalla. Porasin vaneririnkuloihin reiän, levitin reikään liimaa, ja työnsin pyöreän tangon läpi. Sen jälkeen koko hoito sorviin kiinni. Sorvasin ensin ulkokaaren ja sitten sisäkaaren, kunnes rengas irtosi. Vanerin sorvaaminen oli sotkuista ja hidasta työtä. Liimattu vaneri on todella kovaa materiaalia. Jyrsimellä tämä homma hoitui paljon kätevämmin.

Kaiken kaikkiaan renkaat tulivat maksamaan 10e plus työhön käytetty aika. Onhan se aina rahan säästöä, kun itse tekee, mutta ei kyllä houkuttele enää tehdä yhtiäkään.

Radio-ohjattava vetotraktori

Kouluprojektina täytyi valmistaa sähköllä toimiva leluauto. Päätin heti, että rakennan vetotraktorin, joka jaksaa vetää mahdollisimman paljon kuormaa. Luonnostelun lopputuloksena oli tällainen: Yksinkertainen kori, isot takapyörät, pakoputket kyljissä ja edessä pieni vastapaino keulimista estämässä.

Aloitin rakentamisen vaihteistomoottorin rakennussarjasta. Pienen sähkömoottorin akseli pyörii todella vinhaa vauhtia (1). Halusin vetotraktoriin paljon vääntöä, joten moottorin akselin ja rengasakselin väliin piti lisätä monta välitystä suurentavaa hammasratasta (2-6). Vetotraktori tulisi kulkemaan hitaasti, mutta vääntöä olisi runsaasti.

Nro 1 kohdilla on pienoismoottorin akseli (mustan osan takana). Nro:t 2-5 ovat vapaasti pyöriviä hammasrattaita, 2 pyörii nopeimmin ja 5 hitaimmin. Esimerkiksi: Kun 2 pyörähtää kolme kertaa, niin 3 pyörähtää kerran. Sama toistuu kutoseen asti, joka pyörii todella hitaasti verrattuna ykköseen. Nro 6 on tiukasti kiinni takarenkaiden akselissa ja siirtää pienoismoottorin välittämän pyörimisliikkeen renkaisiin.

Punaisten levyjen tarkoitus on vain pitää hammasrataspakettia kasassa.

Olin sahannut vanerista neliskanttisen palan siten, että moottorikokonaisuus mahtuu leveyssuunnassa sen sisäpuolelle. Renkaita oli valmiina monen näköisiä ja kokoisia. Otin taakse luonnollisesti isot renkaat ja eteen pienet. Eturenkaiden akseli on pienillä rengasruuveilla kiinni vanerissa.

Kiinnitin 3kpl 1,5V sähköpareja (kansankielellä paristot) koteloineen kiinni pohjaan ja kiinnitin johdot pultteihin. Tämä vaihe ei ollut pakollinen. Se helpottaa jatkossa, jos johto menee poikki. Tällöin uutta johtoa ei tarvitse kolvata kiinni esimerkiksi moottoriin, vaan sen voi litistää mutterin väliin.

Halusin vetotraktorista kauko-ohjattavan, joten otin kotoa mukaan rikki menneen auton raadon. Hyödynsin siitä piirilevyn ja kauko-ohjaimen. Piirsin paperille piirilevyn kuvan ja merkkasin kunkin johdon paikan ja käyttötarkoituksen ennen johtojen katkomista. En olisi muuten muistanut mihin mikäkin johto kuuluu.

Kiinnitin vetotraktorin johdot piirilevyyn ja kokeilin kulkupelin toimivuutta. Hyvin pelitti, joskin hammasrattaat pitivät kauheaa meteliä. Vaseliini auttoi asiaan ja hurina oli siedettävissä.

Sain paristokotelon sulmaan ja savuamaan kytkemällä virtapiirin oikosulkuun. Oikosulku syntyy, kun paristojen navat kytketään toisiinsa johdolla. Olin kytkenyt vahingossa yhden johdon liikaa virtakytkimen ja pariston napojen välille, jolloin virta pääsi kulkemaan paristojen plusnavasta suoraan miinusnapaan. Kuvasta voi tarkkasilmäinen huomata mikä on vialla.

Tässä kytkennät on oikein ja johdot lyhennetty. Virtakytkin on paristokotelon vieressä auton pohjassa. Keltainen johto kytketään antenniin ja mustat kaksi irrallista johtoa ovat tarkoitettu moottorille kääntyviä etupyöriä varten.

Seuraavaksi piirsin auton kotelon mallin paperille ja tein pikaisesti puusta muotin vakuumikonetta varten. Kiinnitin muotin vaneriin ja tein vakuumikoneella muovista autolle korin! Koneen käyttö oli helppoa. Muotti asetettiin koneen pohjalle oikein päin. Sen jälkeen muovilevy lämmitettiin koneessa ja auto prässättiin alhaalta päin muoviin. Samalla koneen sisälle tehtiin tyhjiö, joka veti muovin tiukasti muotin ympärille. Ylimääräisen muovin sai leikattua pois saksilla.

Porasin muovikuoreen eteen reiät etulamppuja varten, työnsin niihin kirkkaat ledit ja kytkin johdot virtapiiriin. Ledit syttyvät, kun virran kytkee päälle.

Vetotraktorissa on usein isot ja näyttävät pakoputket, jotka lyövät lieskoja tai ainakin hurjasti pakokaasua. En keksinyt muuta, kuin isot punaiset ledit, jotka syttyvät "kaasua" painettaessa. Kolvasin 6 lediin valmiiksi johdot. 

Kolvasin paksut (keltainen ja punainen) johdot virtapiiriin. Johdoissa on haaroitus siksi, koska ledejä tulee molemmille puolelle traktoria.

Sahasin puisesta pyörötangosta pakoputken palasia, joihin porasin reiät. Sahasin tangot pitkittäin puoliksi niiltä kohdin, jotka tulevat auton kylkiin kiinni. Maalasin spraylla putket mustaksi ja liimasin punaiset ledit tangon päihin kiinni. Porasin traktorin kuoren yläosiin reiät johtoja varten ja kuumaliimasin pakoputket traktorin kylkiin kiinni.

Maalasin traktorin keulaan punaisen tehostevärin spraylla.

Kolvasin punaisten ledien johdot punaiseen ja keltaiseen paksuun johtoon kiinni. Olisin voinut kytkeä ledit sarjaankytkentään, jolloin johtosotkua ei olisi tullut niin paljon. Tällä rinnankytkentätavalla pääsin helpommalla, joten tein niin. Mahtuuhan noita johtoja auton sisällä olemaan.

Tässä vaiheessa auton tekniikka oli jo täysin kunnossa.

Traktorista puuttui kuskin turvakaaret. Otin ohutta tankoa, jotka väänsin silmämääräisesti tuohon muotoon. Porasin kuoreen reiät tankoja varten. Spreijasin tangot mustaksi ja liimasin tangot kuumaliimalla kuoren sisäpuolelta paikoilleen.

Otin kotoa mukaan pienen muoviukkelin, jolta sahasin jalat irti. Liimasin ukon selkään muovinpalan penkiksi ja ukon kiinni traktoriin. Ratin virkaa tekee musta kumirenksu. Traktorin edessä oleva vastapaino on metalliputkea, jonka päissä on muovisuojat. Putki on pienoismoottorille tarkoitetussa muovitelineessä. Harmaa väri vaihtuu myöhemmin punaiseksi. Takarenkaissa on pitoa lisäämässä "sulavaa" teippiä.

Vetotraktori valmiina. Perässä on koukku, johon vedettävän painon voi narulla kiinnittää. Akkuporakonetta, ruuvilaatikkoa ja kahvikuppia testimielessä vedin, mutta tarkkaa tietoa ei ole, millaista kuormaa tämä jaksaa vetää perässään.

Traktori on noin 25cm pitkä ja kulkee eteenpäin-taaksepäin. Jatkokehittelynä voisin tehdä ainakin kääntyvät etupyörät.

Pyörätelineet

Joskus muinoin lumia kolatessa mietin, että pyöräteline olisi hyvä olla seinämallia. Silloin telinettä ei tarvitsisi siirrellä. Ja onhan ne halvimmat mallit mielestäni aika tylsän näköisiä. Katselin silloin tällöin kauppojen valikoimaa, mutta aina vastusti joko rahan meno tai telineen rumuus. Pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin ryhtyä tee se itse -hommiin.

Sellainen siitä sitten tuli! Mustaksi spreijattu ja 5x20mm ruuveilla kiinni seinässä.

En viitsinyt suunnitella telinettä kovin tarkasti. Kolmiomuoto tuntui sopivalta ja halusin seinään tulevan lattaraudan olevan pienehkö. Otin varastosta 13mm teräsputkea ja sahasin siitä metrin mittaisia palasia. Yhteen telineeseen tulee kaksi putkea ja halusin 4 telinettä. Tarvitsin siis 8 metriä putkea.

Putken taivutinta en ollut ennen käyttänyt, mutta sehän oli ihan helppo oppia. Eri paksuisille putkille on oman kokoisensa pyöreä aihio ja vääntörautaan tuli kiinni musta muovinen osa. Putki vaan kiinni ja vääntämään. Suoraa osaa putken päihin tuli 25cm.

Arvioin 8cm olevan sopiva putkien väli ja se kapenee tasaisesti. Silloin telineessä saa pysymään kaiken kokoiset renkaat. Teippasin puupalikan kiinni ja toiseen päähän kiinnitin lukkopihdit hiomista varten.

Hioin metallihiomakoneella silmämääräisesti putket viistoon, jotta ne on helpompi hitsata lattarautaan kiinni.

Sahasin muutaman millin paksuisesta lattaraudasta 12cm pätkiä ja porasin niihin 4 kiinnitysreikää.

Koko hässäkkä hitsauspöydän päällä. Tähän asti kaikki oli sujunut mallikkaasti. Mutta en ollut käyttänyt hitsauskonetta 15 vuoteen..

Jälki olikin sen mukaista. Putkiin suli reikiä, enkä saanut siistiä hitsausjälkeä millään.

No onhan meillä rälläkkä! Hioin sillä ylimääräiset pois.

Tein ensin yhden telineen ja sen jälkeen kolme sarjatuotantona.

Teki mieli kokeilla hiekkapuhalluskonetta..

Maali tarttuu (varmaankin) paremmin puhallettuun pintaan. Putsasin pinnat vielä tärpätillä.

Kaapista löytyi sopivasti mustaa sprayta. Noihin upposi pari purkillista.

Kosketuskuivia telineet olivat jo 30 minuutissa ja kokokuivia 7 vrk kuluttua. Heitin ne auton peräkonttiin jo reilu tunti maalauksesta.

Telineet ruuvilla kiinni seinään 50cm välein ja pyörät paikoilleen! Pikkupyörien telineet on vähän matalammalla.